FANDOM


Tarina kertoo Tuhkatuulesta, Sumusydämen ja Tiikeritähden ainoasta pennusta. Tuhkatuuli varttuu pennusta rohkeaksi soturiksi. Lisäksi hän saa kumppaninkin; Viimasiiven, mutta kaikki ei mene hyvin. Viimasiipi katoaa virran mukana olemattomiin ja Tuhkatuuli lähtee etsimään häntä. Matkan aikana hän kohtaa paljon vaaroja. Löytääkö hän koskaan kumppaniaan? Muokkaa

Esinäytös Muokkaa

"Ei! Viimasiipi!" kissan rääkäisy kuului ukkosen jyrinän yli. "Apua!" harmaa kissa rääkäisi. Hän yritti uida vedessä, mutta veden imu oli liian voimakas. Harmaan kissan pää upposi hetkeksi veteen ja ilmestyi taas näkyviin. Tuhkatuuli yritti saada otteen kumppanistaan, mutta liian myöhään. "Ei! Ei!" Tuhkatuuli lyyhistyi maahan, kun näki kumppaninsa ajautuvan virran mukana pois. "Kuulin huutoa. Mitä tapahtuu?" Aurinkokorva partioineen ilmestyi Tuhkatuulen vierelle. "Viimasiipi a-ajautui virran m-m-ukana." Tuhkatuuli sepitti. "Mennään leiriin Ratamotähden puheille." Aurinkokorva päätti. "Ei! Haluan pelastaa Viimasiiven!" Tuhkatuuli rääkäisi. "Ei." Aurinkokorva katsoi Tuhkatuulta topakasti. Tuhkatuuli nyökkäsi vaisusti ja lähti tassuttamaan partion perässä.

"Lähden etsimään Viimasiipeä." Tuhkatuuli katsoi päällikköä silmiin. "Selvä." Ratamotähti nyökkäsi. Kuului yllättyneitä ulvaisuja. "Aiotko oikeasti päästää hänet?" Hopeahaukka ulvaisi. "Kyllä. Jos hän on varma." Ratamotähti katsoi Tuhkatuulta kysyvästi. Tuhkatuuli nyökkäsi. "Muista sitten, että metsästät ruokasi itse, jos luokkaannut kukaan ei paranna haavojasi, sinun pitää itse parantaa ne ja kukaan ei suojele sinua ketuilta tai muilta vaaroilta." Ratamotähti muistutti. "Olen varma. Minä lähden. Hyvästi." Tuhkatuuli naukaisi. "Hyvästi." klaanitoverit naukaisivat yhtä aikaa. "Odota!" kuului käheä ääni. "Mitä nyt, Lehvälampi?" Tuhkatuuli kääntyi. "Haluan vain sanoa, että onnea." Lehvälampi naukui. "Kiitos." Tuhkatuuli kääntyi ja tassutteli läpi jäkäläverhotunnelista. Päästyään reviirinsä ulkopuolelle hän kuunteli Saniaisklaania. Joku kuningatar torui pentujaan, kun he olivat laittaneet koppakuoriaisen hänen vuoteelleen. Tuhkatuuli päätti lopettaa kuuntelemisen ja naurahti. Sellaisia ne pennut olivat. Kun hän pääsi vähän eteenpäin hän naukaisi. "Hyvät Sadeklaanin kissat, antakaa minun löytää Viimasiipi." Tuhkatuuli katsoi tähtiä. Hän tassutteli eteenpäin, yhä kauemmaksi reviiristään.