FANDOM


Saniaismetsä on ensimmäisen saagan toinen kirja. Muokkaa

Esinäytös: Muokkaa

Saniaiset heilahtelivat, kun kullanruskea turkki hipaisi niitä. Aurinko hohti taivaalla kirkkaasti. "Seis!" saniaispehkosta astui kissa. "Kuka olet?" kissa tuijotti kullanruskeaa kissaa. "Olen vain ohikulkumatkalla." kissa nyökkäsi kohti puuta. Kissa katsoi kullanruskeaa naarasta, kuin varmistaakseen puhuiko tämä totta ja heilautti häntäänsä kohti mäntyä. Kullanruskea naaras nyökkäsi ja tassutteli männylle. Hän pysähtyi ja katsoi taakseen. Salaperäinen kissa oli häipynyt. Onneksi saniaiset jatkuivat lopputomiin. Niihin voisi piiloutua helposti. Metsä oli kaunis. Aurinko oli laskemassa ja sen valo siivilöityi saniaisille. Kissa tassutteli ja näki edessää aukion. Sitä ympäröivät saniaiset ja aukion keskellä oli lampi. Laskevan auringon valo heijastui lammesta. Kissa tassutteli lammelle ja istuutui. Hän työnsi kyntensä sisään ja kääri häntänsä jalkojensa ympärille. Pian saniaiset heilahtivat ja esiin astui kissa. "Kultalehti." tulija kumarsi. "Hei, Kimalaisviiksi", Kultalehti aloitti kylmällä äänensävyllä "miksi minun piti tulla tänne?" Kimalaisviiksi katsoi entistä kumppaniaan ihmeissään. "Ajattelin vain ilmoittaa, että pentumme Järviaalto on kuollut." kolli katsoi naaraaseen surullisin silmin. "Pyysitkö minut tänne vain sen takia?", Kultalehti kuulosti raivostuneelta "oli väärin ottaa sinut kumppaniksesi! En ole saanut edes kaikilta klaanitovereiltani anteeksi." Kultalehti huudahti. "Etkö rakasta pentujamme Hämyaurinkoa tai Leijonasielua vain Järviaallon menetyksen takia?" Kimalaisviiksen silmissä kiilsi viha. Kultalehti tuhahti ja kääntyi. Hän tassutteli saniaispehkojen läpi ja hyppäsi puron oli. Miksi hän ikinä oli edes ottanut kumppanikseen Kimalaisviiksen? Ja vielä hänen tyttärensäkin oli kuollut. Kultalehti pysähtyi ja huomasi tulleensa mäyränpesälle. Mäyrä katseli pesänsä suulta ja lähti tallustelemaan kohti Kultalehteä. Kultalehti kirkaisi ja kääntyi juokseakseen karkuun, mutta mäyrä huusi; "Odota! Haluan kertoa sinulle jotain." Kultalehti kääntyi ja katsoi mäyrän kiiluviin silmiin. "Älä hylkää kumppaniaisi tai pentujasi. Jos teet sen tulet katumaan sitä." mäyrä sanoi ja katosi. Kultalehti mietti mäyrän sanoja ja päätti mennä takasin Kimalaisviiksen luo. Pian hän näkikn jo Kimalaisviiksen istumassa surullisin silmin ja tuijottavan lampeen. "Kimalaisviiksi!" Kultalehti huudahti. Kimalaisviiksi nosti päätään ja juoksi Kultalehden luo. "Ajattelin liittyä Kaarnaklaaniin." Kultalehti maukui. "Sehän on hienoa. Voimmeko olla taas kumppanit?" Kimalaisviiksen kasvoilla oli hymy. "Ollaan vain." Kultalehti nojautui Kimalaisviikseen ja he tassuttelivat Kaarnaklaanin rajan yli. Nyt hän olisi Kaarnaklaanilainen.