FANDOM


Takakansi: Muokkaa

Yksi, yksi ainut valo, sen ympärille kerääntyivät yöperhoset, hyttyset ja puiden oksat. Tyttö katsoi valoa. Hänen silmänsä loistivat ja hohtivat valoa takaisin. Se oli kuin toinen valonlähde, kuin aamunsarastus. Pieni, himmeä, hento.

Menneisyys oli kuin värähdys ilmassa, sähköisuus, juuri ennen ukkosta. Tuntui kuin menneisyyttä olisi voinut koskettaa kädellä, niin lähellä se oli. Sitten se tapahtui, se outo luonnonilmiö. Kaikki pimeni, ainut valonlähde oli se valo, joka hohti tytön silmistä. Pimennys kesti vain hetken ja sitten kuu alkoi loistamaan taivaalla - mutta ei valkoisena, vaan punaisena. Tyttö katsoi kuuta ihmeissään. Sitten kaukaa alkoi kuulua tahdikasta ääntä. Se lähestyi ja lähestyi. Lopulta se pysähtyi ja kylmä henkäys puhalti tytön poskea. Tyttö katsoi sivuilleen ja taakseen, muttei nähnyt mitään. Taas kylmä henkäys puhalti tytön poskea. Sitten, sitten tyttö henkäisi. Hänen eteensä alkoi hahmottumaan jokin valkea hahmo. Tyttö säikähti ja kirkaisi. Sitten, hän tajusi kaiken ja pysähtyi...

Menneisyyden kaiku - pelkotuoksu wikia

Kuva: Pixabay

Luku 1 Muokkaa

Katselin hetken ympärilleni. Aamu sarasti vasta, mutten halunnut odottaa enää. Juoksin keittiöön ja nappasin nopeasti rinkkani tuolin selkänojalta. Katsoin kelloa. Sen viisarit osoittivat vasta puoli kuutta, mutten välittänyt. Avasin hiljaa jääkaapin oven ja nostin sieltä juustoa, voita ja kurkkua. Otin myös vesimelonin ja sitten suljin oven. Hiippailin keittiön pyödän ääreen ja otin laatikosta pienen puukon, veitsen ja juustohöylän. Sitten otin kaapista neljä rasiaa ja yhden juomapullon. Juomapullon täytin vedellä ja rasiat vesimelonin palasilla ja leivillä. Pakkasin eväät rinkkaani. Sitten hain vielä termoskannun ja tein siihen kuumaa kaakaota. Kaapista nappasin kaksi keksirasiaa ja yhden karkkipussin. Pakkasin ne rinkkaani ja suljin "evästaskun". Seuraavaksi avasin isomman taskun ja hain huoneestani viltin. Otin myös alustan, jonka päällä voisin istua. Sitten otin varuilta sateenvarjon reppuni sivutaskuun. Myös kartan tungin mukaan. Hetken kuluttua avasin vielä isomman taskun ja laitoin sinne teltan, joka oli paketissa. Sitten otin pussillisen leipää ja porkkanoita. Kiiruhdin huoneeseeni ja nappasin toisen, pienemmän repun, jonka olin illalla pakannut täyteen villasukkia, paitoja, hupparin, takin, ulkohousut, hanskat, ratsastushanskat, saappaat, lenkkarit, sukkia, housuja ja pipoja. Nappasin sen selkääni ja otin täyteen ladatun puhelimeni mukaan. Otin myös tabletin, jos puhelimesta loppuisi akku. Sitten puin nopeasti vielä takin päälleni ja laitoin ratsastuskengät jalkaani. Sitten jätin pyödälle lapun: -Hei, lähdin jo. Palaan viimeistään viiden päivän kuluttua. T: Mirella.

Olin varustamassa Aamua. Se vaikutti hieman jännittyneeltä. Harjasin tyynesti sen joka puolelta ja putsasin hänen herkät ja sirot kaviot. Silitin tamman turpaa ja se hörähti rauhallisesti ja puhalsi kädelleni lämmintä ilmaa. Kävelin satulatelineille ja nostin yleissatulan käsivarsilleni ja siitä varovasti tammani selkään. Se osoitti hieman mieltään huiskauttamalla häntäänsä. Asettelin satulahuovan hyvin paikoilleen ja suoristin satulaa vielä hieman. Sitten kiristin vyön ja kävelin suitsitelineille. Otin pienen leivänpalan, jotta saisin suitset helpommin Aamun suuhu. Sitten napppasin suitset ja tulin tamman luo.

"Nyt sitten käyttäydyt kiltisti", kuiskasin ja li'utin riimun Aamun kaulalle. Sitten ojensin sille leipäpalaa ja kun se avasi suunsa ottaakseen leipäpalan, sujautin kuolaimet nopeasti suuhun. Sitten kiinnitin kaikki remmit ja laitoin vielä omat varusteeni päälle. Sitten pakkasin satulalaukkuun vielä kaviokoukun, riimunnaruja, varariimun, pari harjaa ja heijastimet. Sitten suljin karsinan oven ja talutin Aamun ulos. Ulkona oli sateista ja tuulista. Katselin hetken puita ja sitten laskin jalustimet rauhallisesti alas. Kiristin vyötä vielä parilla reiällä ja sitten nousin selkään. Lähdin kohti metsäpolkua, jota olin ajatellut ratsastaa.

Puu polku

Kuva: Pixabay