Tiukutähden tarina

Esinäytös

Kuu loisti kirkkaana yötaivaalla. Tiukutähti asteli nurmella ja hänen takanaan kipitteli yksi pentu; Lumikellopentu. Hänen kumppaninsa Saniaishohde oli jäänyt leiriin vahtimaan Vadelmapentua, Mistelipentua ja Viimapentua. "Minne olemme menossa?" Lumikellopentu kysyi. "Salaiseen paikkaan." Tiukutähti vastasi ja kehräsi. "Olemme kävelleet varmaan kolme auringonnousua." Lumikellopentu valitti. "Voi pikkuinen, emme nyt ihan niin pitkään. Lupaan, että olemme pian perillä." Tiukutähti vastasi.

Pian he saapuivat ison tammen juurelle. "Mitä me täällä teemme?" Lumikellopentu ihmetteli. "Jätän sinut tänne hetkeksi. Pysy paikallasi." Tiukutähti naukui ja kääntyi lähteäkseen. "Odota emo! Miksi joudun jäämään tänne hetkeksi?" Lumikellopentu ihmetteli. "Olen saanut viestin Enkeliklaanilta ja se määräsi, että minun pitää tuoda tänne yksi pennuistani." Tiukutähti kertoi. "Mutta mistä tiesit kuka se meistä olisi?" Lumikellopentu kysyi. "Enkeliklaani sanoi näin: Tuo tänne yksi pennuistasi. Hän syntyi ensimmäisenä, mutta sai nimen viimeisenä." Tiukutähti kertoi. Hän lähti tassuttelemaan pois.

Lumikellopentu istui paikallaan. Hän tärisi pelosta ja jännityksestä. Yhtäkkiä hänen eteensä ilmestyi kissa, joka oli läpikuultava. Lumikellopentu perääntyi. "Seis, älä pelkää." läpikuultava kissa huudahti. Lumikellopentu pysähtyi ja katsoi kissaa. "K-kuka sinä olet?" Lumikellopentu kysyi. "Olen Enkeliklaanin kissa ja nimeni on Aamuaurinko. Sinä taidat ollakin Lumikellopentu." Aamuaurinko naukui. "Kyllä, mutta mitä sinä aiot kertoa minulle?" Lumikellopentu naukui. "Tulin tänne kertomaan kohtalostasi." Aamuaurinko kertoi.

Luku 1

"Tulkoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Suurjyrkänteelle klaanikokoukseen!" Haukkatähden huudahdus kuului koko leirissä. Tiukupentu hyppeli ylös ja alas. Voipentu teki samoin. "Meistä tulee oppilaita!" Tiukupentu huudahteli. "No niin, vauhtia nyt." Tuliturkki hoputti pentujaan.

Kun kaikki olivat paikalla Haukkatähti aloitti. "Tiukupentu ja Voipentu, tulkaa luokseni." Haukkatähti naukui ja hyppäsi alas Suurjyrkänteeltä. Tiukupentu tärisi innostuksesta ja lähti kävelemään Voipennun perässä Haukkatähden luo. Tiukupentu ja Voipentu pääsivät Haukkatähden eteen.

"Voipentu," Haukkatähti aloitti "olet elänyt klaanissa kuusi kuuta ja nyt on sinun vuorosi tulla oppilaaksi. Tästä päivästä aina siihen päivään saakka, kunnes ansaitset soturinimesi kutsuttakoon sinua nimellä Voitassu. Sinun mestariksesi tulee Saniaissydän." Haukkatähti naukui. Saniaissydän tuli Voitassun luo ja he koskettivat neniä. Voitassu siirtyi Saniaissydämen kanssa sivuun ja Haukkatähti alkoi puhua. "Tiukupentu, olet elänyt klaanissa kuusi kuuta ja nyt on sinun vuorosi tulla oppilaaksi. Tästä päivästä aina siihen päivään saakka, kunnes ansaitset soturinimesi kutsuttakoon sinua nimellä Tiukutassu. Sinun mestariksesi tulee Punaliekki." Haukkatähti naukui. Punaliekki tuli Tiukutassun luo ja he koskettivat neniä. Sitten kaikki huusivat uusien oppilaiden nimiä. "Voitassu! Tiukutassu!" Kun kokous oli päättynyt ja kaikki olivat onnitelleet heitä, Tiukutassu meni tutkimaan uutta pesäänsä Voitassun kanssa. "Vau, täällä on siistiä." Tiukutassu naukaisi päästyään sisään. "Hei Voitassu ja Tiukutassu!" vanhemmat oppilaat Kyyhkytassu ja Marjatassu huudahtivat nähtyään uudet oppilaat. "Onnea." heidän pentuetoverinsa Kultatassu naukaisi. "Kiitos." Tiukutassu naukaisi ja räpäytti ystävällisesti silmiään vanhemmalle oppilaalle. Kultatassu nousi ylös vuoteeltaan ja lähti kohti oppilaiden pesän sisäänkäyntiä. "Minne olet menossa?" Voitassu kysyi. "Iltapartioon." Kultatassu vastasi ja tassutteli ulos. "Mentäisiinkö nukkumaan?" Voitassu ehdotti ja haukotteli. "Hyvä on." Tiukutassu myöntyi kun näki hyöhenillä ja sammaleella vuoratun makuusijan. Hän tassutteli sen luo ja käpertyi kerälle.

"Herätys!" joku huudahti oppilaiden pesän suulta. Tiukutassu avasi silmänsä ja huomasi pesän suulla Punaliekin. "Vauhtia. Kun olet oppilas, sinun pitää herätä aikaisemmin." Punaliekki muistutti. Tiukutassu nousi ja venytteli. Sitten hän suki pikaisesti turkkinsa ja lähti tassuttelemaan Punaliekin luo. "Lähdemme kohta harjoittelemaan metsästystä." Punaliekki kertoi. Tiukutassun sydän hypähti riemusta. Toivottavasti hän saisi jo ensimmäisen saaliinsa. "Milloin lähdemme?" Tiukutassu kysyi innoissaan. "No vaikka heti." Punaliekki vastasi nähtyään Tiukutassun innostuneen ilmeen. He tassuttelivat sisäänkäynnille ja pujahtivat ulos pihlajanoksatunnelista. "Missä saalistamme?" Tiukutassu kysyi. "Lähteellä. Sieltä löytyy yleensä paljon riistaa." Punaliekki kertoi. Tiukutassu hyppelehti innosta.

Hetken kuluttua Tiukutassu huomasi kivien ympäröimän, vettä pulppuavan pienen lähteen. Hän katseli ympärilleen ja huomasi lehden liikahtavan. Sitten hän huomasi myyrän. Tiukutassu katsoi Punaliekkiä joka nyökkäsi. Hän otti vaanimisasennon ja antoi Punaliekin korjailla sitä ennen kuin lähti etenemään. Hän hiipi hiljaa eteenpäin ja katsoi mihin astui. Hän oli nähnyt kuinka vanhemmat oppilaat olivat harjoitelleet vaanimista leirissä, joten tiesi miltä vaanimisasento näytti ja oli Kultatassun opastuksella sitä kokeillutkin. Myyrä oli löytänyt marjan jota se söi. Tiukutassu hiipi eteenpäin ja kun oli tarpeeksi lähellä hän hyppäsi ja tappoi myyrän puraisulla niskaan. "Hienosti napattu!" Punaliekki huudahti. Tiukutassu riemuitsi. Hän oli saanut elämänsä ensimmäisen saaliin. "Onkohan Voitassukin saanut jotain?" Tiukutassu mietti. "Varmasti on." Punaliekki naukui. "Viedään saaliisi leiriin." Punaliekki naukaisi. Tiukutassu nyökkäsi ja lähti tassuttamaan mestarinsa perässä. Aurinko oli laskemassa kun he saapuivat leiriin. Punaliekki oli saanut matkalla kaksi hiirtä. Tiukutassu vei saalinsa tuoresaaliskasaan ja näki Voitassun istumassa oppilaiden pesän edustalla. Hän juoksi siskonsa luo ja kertoi ensimmäisestä saalistaan. "Sain myyrän." Tiukutassu kertoi innoissaan. "Minä sain oravan!" Voitassu huudahti ja hymyili. "Kiva kun me molemmat saimme ensimmäiset saaliimme jo ensimmäisenä oppilaspäivänämme." Tiukutassu naukui. Hän tassutteli oppilaiden pesän suulle ja pujahti sisään. Hän meni vuoteelleen ja nukahti.

Luku 2

Tiukutassu heräsi pentutarhalta kuuluviin kirkaisuihin. Tiukutassu nousi nopeasti ja käveli oppilaiden pesän suulle. Hän kurkisti ulos ja huomasi Toivekatseen ramppaavan pentutarhan edustalla. "Mitä tapahtuu?" Tiukutassu kysyi. "Keltalehti saa pentuni!" Toivekatse huudahti hädissään. "Rauhoitu. Hyvin se menee." Toivekatseen velipuoli Läiskäjalka kannusti. Kuului vielä yksi kirkaisu ja sitten tuli hiljaista. Hopeasielu ilmestyi pentutarhan oviaukolle. "Toivekatse, tule tapaamaan tytärtäsi ja poikaasi." Hopeasielu heilautti häntäänsä. Toivekatse veti syvään henkeä ja seurasi Hopeasielua. Sisältä kuului naukaisuja kun Keltalehti ja Toivekatse keksivät nimiä. Pian Toivekatse ilmestyi pentutarhan oviaukolle ja huudahti: "Pentujen nimet ovat Täpläpentu ja Roihupentu." Kuului hyväksyviä naukaisuja. "Hienot nimet." Haukkatähti naukaisi. "Kiitos." Toivekatse kumarsi päällikölle. Tiukutassu oli iloinen siitä, että kuuden kuun päästä hän saisi uusia pesätovereita. Pesä olisi pian hänen ja Voitassun oma, koska Kultatassusta, Saniaistassusta, Marjatassusta ja Kyyhkytassusta tulisi pian sotureita. "Epäreilua kun pian te saatte oppilaiden pesän omaksenne." Marjatassu marisi. "Epäreilua kun teistä tulee sotureita ihan kohta." Voitassu marisi. "Onko teidän arviointi tänään?" Tiukutassu kysyi Saniaistassulta. "Varmaan." Saniaistassu vastasi ja meni mestarinsa Liskolammen luo. "Meillä on tänään arviointisi." hänen mestarinsa ilmoitti. Tiukutassu näki miten Saniaistassu pomppi innosta. Hän meni heti Kyyhkytassun, Marjatassun ja Kultatassun luo kertomaan kuulemastaan. "Saanko mennä katsomaan heidän arviointiaan?" Tiukutassu kysyi mestariltaan. "Toki, ota Voitassukin mukaan." hänen mestarinsa nyökkäsi. Tiukutassu kiirehti Voitassun luo ja kysyi haluaisiko hän tulla mukaan. "Totta kai!" Voitassu huudahti. Tiukutassu ja Voitassu menivät vanhempien oppilaiden luo ja niin he lähtivät kohti harjoittelualuetta.

Vanhemmat oppilaat olivat päässeet läpi arvioinnistaan ja heistä oli tullut sotureita; Marjakuusi, Kyyhkyhammas, Kultakarva ja Saniaishohde. Uudet soturit olivat lähdössä partioihin. Saniaishohde, Kultakarva, Punaliekki ja Tiukutassu lähtisivät metsästyspartioon sekä Marjakuusi ja Kyyhkyhammas olivat lähdössä rajapartioon Liskolammen ja Läiskäjalan kanssa. "Lähdetään." partion johtaja ja Tiukutassun mestari Punaliekki naukaisi. Kultakarva piti perää ja Tiukutassu käveli vieretysten Saniaishohteen kanssa.

Hetken kuluttua he saapuivat rajalle ja Punaliekki päätti, että he saalistaisivat siellä. "Minä ja Tiukutassu saalistamme tässä ja te voitte saalistaa tuolla paatsamapensaalla." Punaliekki nyökkäsi kohti paatsamapensasta. Tiukutassu katseli ympärilleen ja huomasi kottaraisen saniaispehkon luona. Se oli löytänyt madon jota se yritti vetää maasta. Tiukutassu meni vaanimisasentoon ja lähestyi lintua. Se oli saanut madon irti ja valmistautui lähtemään lentoon. Tiukutassu pääsi tarpeeksi lähelle ja loikkasi. Sitten hän huomasi, että kynsi maata, ei lintua. "Ketunläjät!" Tiukutassu ärähti. Hän huomasi linnun lentävän kaukana. "Huonoa tuuria." Punaliekki naukaisi. Punaliekki oli saanut hiiren ja huomasi juuri oravan. Hän lähti hiipimään lähemmäs sitä. Tiukutassu katseli hetken ympärillleen ja huomasi kanin. Tiukutassu pudottautui vaanimisasentoon ja lähti etenemään hiljaa. Pian Tiukutassu oli tarpeeksi lähellä ja ponkaisi. Kani rimpuili, mutta Tiukutassu antoi tappopuraisun ja kani valahti veltoksi. "Hienosti napattu!" Saniaishohde, Punaliekki ja Kultakarva huudahtivat. "Lähdetäänpäs leiriin." Punaliekki päätti. Tiukutassu otti kanin paremmin suuhunsa ja lähti kävelemään Saniaishohteen vierellä. "Miten sait tuon kanin?" Saniaishohde kysyi hiiri suussa. Tiukutassu kohautti vain lapojaan, koska ei voinut puhua kunnolla kani suussa. Saniaishohde nyökkäsi ja tassutteli läpi pihlajanoksatunnelista. "Vau." Voitassu naukaisi huomattuaan kanin Tiukutassun suussa. Tiukutassu käveli riistakasalle ja pudotti kanin siihen. Sitten hän tassutteli Voitassun luo. "Saitko tuon itse?" hän tivasi. "K-kyllä." Tiukutassu naukaisi hiljaa. "Sehän on mahtavaa! Onnittelut." Voitassu nuolaisi pentuetoveriaan. Hän juoksi Tuliturkin luo ja kertoi hänelle. "Hienoa, Tiukutassu." keskustelun kuullut Harakkasulka naukaisi ja tuli onnittelemaan tytärtään. Tuliturkkikin tuli onnittelemaan. Tiukutassu haukoitteli. Tuliturkki huomasi sen. "Tiukutassu ja Voitassu, on jo myöhä joten syökäähän ja menkää nukkumaan." heidän emonsa käski. "Joo joo." Voitassu naukaisi ja lähti tuoresaaliskasalle. Tiukutassu meni perässä. He söivät yhdessä kottaraisen ja peseytyivät. He tassuttelivat oppilaiden pesälle ja käpertyivät vuoteilleen.

Luku 3

"Nukutko vielä?" Voitatassu tökkäsi Tiukutassua. Tiukutassu nosti unisena päänsä ja katsoi Voitassua unenpöpperöisenä. "Ööm. Nukuin äsken." Tiukutassu suki turkkiaan hämmentyneenä. "Lähdemme kohta harjoittelemaan taisteluliikkeitä." hänen sisarensa kertoi. "Siistiä." Tiukutassu naukaisi ja jatkoi turkkinsa sukimista. "Oletteko hereillä?" Voitassun mestari Saniaissydän naukui. "Olemme." Voitassu ilmoitti ja ryntäsi ulos oppilaiden pesästä. Tiukutassu sai turkkinsa suituksi ja pujahti oppilaiden pesän suuaukosta ulos. Hän huomasi Punaliekin syömässä oravaa Leijonamyrskyn kanssa. Leijonamyrskystä ja Punaliekistä oli lähiaikoina tullut hyvin läheisiä. Tiukutassu tassutteli Punaliekin luo joka juuri lopetteli syöntiä. "Kuulitkin varmaan jo, että tänään harjoittelemme taisteluliikkeitä." Punaliekki maukui. "Joo, mutta huomaan, että sinulla on vielä jotain kerrottavaa." Tiukutassu naukui. "Minä ja Leijonamyrsky olemme kumppaneita!" Punaliekki naukui innoissaan. "Mahtavaa!" Tiukutassu hymyili mestarilleen ja otti tuoresaaliskasasta myyrän. Hän asettui syömään oppilaiden pesän edustalle.

Tiukutassu ja Voitassu tassuttelivat mestareidensa perässä harjoittelualueelle. "Mitä ensimmäiseksi harjoittelemme?" Voitassu kysyi innoissaan. "Puolustautumista." Saniaissydän vastasi. "Ensimmäiseksi opetellaan helppo puolustautumisliike." Punaliekki maukui. Saniaissydän ja Punaliekki näyttivät mallia. "Etutassupuolustus liike on helppo. Nostatte vain etutassun ylös ja läimäisette vastustajaa sillä." Punaliekki kertoi. Tiukutassu ja Voitassu kokeilivat. Voitassu kokeili ja onnistui jo hyvin. Seuraavaksi oli Tiukutassun vuoro. "Hyvä!" Punaliekki huudahti kun Tiukutassu osui Voitassuun. He harjoittelivat vielä toista puolustautumisliikettä, joka oli vähän vaikeampi. "Mahtavaa! Osasitte tosi hyvin." Punaliekki kehui oppilaita. Saniaissydän nyökkäsi. "Huomenna voimme harjoitellakin hyökkäämistä." Punaliekki jatkoi. "Mahtavaa!" Tiukutassu huudahti.

Nyt Tiukutassu osasi puolustautua ja hyökätä. He olivat harjoitelleet jo hyökkäystäkin. Tiukutassu ja Voitassu olivat pärjänneet mainiosti. "Mitähän harjoittelemme huomenna?" Tiukutassu mietti sukiessaan itseään. "Niinpä." Voitassu maukui. "Varmasti jotain kivaa." Tuliturkki naukui. Tiukutassu ja Voitassu menivät pesäänsä ja käpertyivät vuoteilleen. He nukahtivat heti.

Luku 4

Keltalehden ja Toivekatseen pennuista oli tullut oppilaita ja heitä kutsuttiin nyt nimellä Roihutassu ja Täplätassu. Heidän mestareinaan toimivat Konnanenä ja Leijonamyrsky. Tiukutassu oli Punaliekin vierellä. "Odotan Leijonamyrskyn pentuja." Punaliekki sanoi yhtäkkiä. "Mahtavaa! Milloin saat ne?" Tiukutassu maukui. "Alle kuun päästä. Muutan tänään pentutarhaan." Punaliekki ilmoitti. "Mutta kuka toimii mestarinani sen aikaa? Saan soturinimen vasta kuun päästä." Tiukutassu maukui. "Kysyin Saniaishohteelta ja hän suostui. Hän taitaa tykätä sinusta paljonkin." Punaliekki iski silmää. Sitten hän lähti tassuttelemaan pentutarhalle. Saniaishohde tassutteli hänen luokseen ja viittasi hännällään kohti leirin sisäänkäyntiä. "Mitä jos harjoittelisimme tänään taisteluliikkeitä." Tiukutassu nyökkäsi ja lähti Saniaishohteen perässä leirin sisäänkäynnille. He juoksivat kilpaa harjoittelualueelle. Saniaishohde voitti yhdellä askeleella. "Millä aloitamme?" Tiukutassu kysyi. "Hmm. Harjoitellaan sivallusta pyörähdyksen yhteydessä." Saniaishohde päätti. Tiukutassu siirtyi harjoittelualueelle ja katsoi Saniaishohdetta. Saniaishohde näytti liikkeen ja Tiukutassu yritti perässä.

Harjoittelutuokio oli loppunut. Tiukutassu oli osannut liikkeen aika kivasti. Ainakin Saniaishohde oli kehunut häntä. He kulkivat leiriin Saniaishohteen johdolla. Matkalla hänen väliaikainen mestarinsa oli saanut kottaraisen, jota hän kantoi nyt ylpeänä suussaan. Heti leiriin päästyään Saniaishohde meni riistakasalle ja pudotti saaliinsa siihen. "Voit mennä nukkumaan. Sinulla on ollut pitkä päivä. Olit tosi ahkera." Saniaishohde naukaisi ja laski häntänsä hetkeksi Tiukutassun lavalle. Kun Saniaishohde oli lähtenyt, Tiukutassu huomasi Punaliekin. Punaliekki iski hänelle silmää. Tiukutassu kääntyi vaivautuneena ja tassutteli pesälleen.

Luku 5

"Minä Haukkatähti, Pihlajaklaanin päällikkö, pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa näihin oppilaisiin. He ovat opiskelleet kovasti ymmärtääksenne jalot lakinne ja on heidän vuoronsa tulla sotureiksi." Haukkatähti maukui. "Voitassu, lupaatko elää soturilain mukaisesti ja puolustaa tätä klaania - jopa henkesi uhalla?" Voitassu katsoi päällikköä ja nyökkäsi. "Lupaan." Haukkatähti nyökkäsi hyväksyvästi ja jatkoi. "Niinpä, Sadeklaanin voimien kautta annan sinulle soturinimesi. Tästä lähtien sinut tunnettakoon nimellä Voimarjana. Sadeklaani kunnioittaa yritteliäisyyttäsi ja rohkeuttasi. Hyväksymme sinut täydeksi Pihlajaklaanin soturiksi." Haukkatähti kosketti nenällään Voimarjan päälakea. Tuore soturi nuolaisi päällikön lapaa kunnioittavasti. Haukkatähti hyppäsi uudestaan Suurjyrkänteelle ja jatkoi puhettaan. "Tiukutassu, lupaatko elää soturilain mukaisesti ja puolustaa tätä klaania - jopa henkesi uhalla?" Haukkatähti kysyi. "Lupaan." Tiukutassu vastasi. "Niinpä, Sadeklaanin voimien kautta annan sinulle soturinimesi. Tästä lähtien sinut tunnettakoon Tiukuhäntänä. Sadeklaani kunnioittaa iloisuuttasi ja autteliaisuuttasi." Haukkatähti naukaisi ja kosketti nenällään Tiukuhännän päälakea. Tuore soturi nuolaisi päällikkönsä lapaa kunnioittavasti. "Voimarja! Tiukuhäntä! Voimarja! Tiukuhäntä!" koko klaani hurrasi. "Kokous on päättynyt." Haukkatähti ilmoitti. "Miten mahtavaa!" Tiukuhäntä sipitti Voimarjalle.

Tiukuhäntä ja Voimarja istuivat vartioissa. Aamuaurinko sarasti jo, mutta aamupartiokaan ei ollut lähtenyt. Jokin taitaa olla vialla. Tiukuhäntä katseli ympärilleen ja lopulta päätti mennä sisälle leiriin. Hän näki liikkuvia varjoja, mutta ei välittänyt niistä. Hän huomasi kaikkien nukkuvan. Voimarja oli huommanut sisarensa lähtevän ja oli tullut hänen viereensä. Yhtäkkiä pensaasta hyppäsi esiin yli kymmenen kissaa. "Hyökkäykseen!" tummanruskea kolli ensimmäisenä huudahti. Kissat alkoivat heräillä ja paljastivat kyntensä. He hyökkäsivät tunkeilijoiden päälle. Kuului rääkäisyjä, sähisyä ja taisteluhuutoja. Haukkatähti syöksyi pesästään ja loikkasi lähimmän kissan kimppuun.

Kaikki muut tunkeilijat paitsi Haukkatähden kimpussa olevaa tunkeilijaa lukuun ottamatta, heidät oli häädetty. Saniaissydän oli kuollut ja Haukkatähti taisteli. Yhtäkkiä hän kaatui maahan ja sitten tunkeilija repäisi päällikön vatsan auki. Voi ei! Hänen viimeinen henkensä. Hän kuolee. Haukkatähti huudahti: "Tiukuhäntä! Ota päällikön paikka. Sinusta tulee Pihlajaklaanin uusi päällikkö. Luotan sinuun." sitten päällikkö valahti veltoksi ja hänen silmänsä lasittuivat. Kaikki hyökkäsivät viimeisen tunkeilijan kimppuun ja ajoivat tämän tiehensä. Tiukuhäntä oli hämillään. Tulisiko hänestä uusi päällikkö?

Luku 6

Tiukuhäntä katsoi Haukkatähteä, joka makasi maassa kuolleena. Muut kissat olivat kerääntyneet hänen ympärilleen. "Tuleeko sinusta uusi päällikkö?" Voimarja huudahti kummastuneena. Naaras laski päänsä. "Niin Haukkatähti sanoi."